Kirjastoautojen polttoaineen hiilijalanjälki

 

Vantaalla on kaksi kirjastoautoa, Haave ja Tarina. Niillä ajetaan viikon aikana 15 eri reittiä, aamuisin 1-2 koulu/päiväkotireittiä ja 1-2 iltareittiä päivässä.

Kävijälaskenta tehtiin maalis-huhtikuussa 2017 viikoilla 10-14. Kesäaikaan verrattuna polttoaineen kulutusta lisäsi webaston käyttäminen auton lämmitykseen. Tarkkailujakso oli ns. tavallista aikaa kirjastoauton arjessa, eikä arkipyhiä ollut. Koulujen loputtua kesäkuussa ajetaan vain iltareitit ja juhannuksesta heinäkuun loppuun asti ei ajeta ollenkaan. Lainaus ja kävijämäärät hiipuvat kouluilla toukokuussa kesäloman lähestyessä.

Laskelmassa on otettu huomioon vain kirjastoautojen polttoaineen hiilijalanjälki. Mukana eivät ole pesu, varaosat, adblue, voiteluöljy ja muut nesteet joita autoissa kuluu. Myöskään autoissa tai osastolla käytettävää sähköä ei ole laskettu. Kyseessä ei siis ole koko kirjastoautotoiminnan hiilijalanjälki.

Tarkkailujakson aikana kaikilla reiteillä kävijöitä oli yhteensä 8126. Aamureiteillä 5555 ja iltareiteillä 2571 kävijää. Kilometrejä kertyi 3125 ja dieseliä kului jakson aikana 1432 litraai. Lainoja tehtiin 22 610 kappalettaii.

Tästä voidaan laskea, että tarkkailujakson aikana

  • yksi kirjastoauto kulutti keskimäärin 45,8 litraa dieseliä sadalla kilometrilläiii
  • polttoaineesta aiheutui 3809,12 kilon hiilidioksidipäästöt (2,66 kg hiilidioksidia/litraiv)
  • dieseliä kului 0,176 litraa/kävijä
  • hiilidioksidipäästöt olivat 0,47 kg/kävijä
  • dieseliä kului 0,06 litraa/laina
  • hiilidioksidipäästöt olivat 0,17 kg/laina

 

Mitä kirjasto voi tehdä

Polttoaineen kokonaiskulutukseen vaikuttavat reittisuunnittelu ja kuljettajan ajotyyli. Rauhallisella ja ennakoivalla ajamisella voidaan vähentää polttoaineen kulutusta eli myös hiilidioksidipäästöjä 5-15 prosenttiav. Aikataulut on suunniteltu sellaisiksi, että tämä on mahdollista. Kirjastoautot eivät siis aja kehilläkään ”rajoitinta vastaan” eli neula yhdeksässäkympissä, vaan köröttelemme tasaista kahdeksaakymppiä. Toisten autoilijoiden ohitteluunkaan ei yleensä ole tarvetta. Suurin osa ajosta on kaupunkiajoa, joka kuluttaa enemmän polttoainetta kuin maantieajo.

Reittien suunnittelu on tärkeää. Osa reiteistä on hyvinkin kompakteja, kuten maanantai-illan kakkosreitti. Sen kaikki kuusi pysäkkiä sijaitsevat Kivistössä, Kannistossa ja Seutulassa. Jotkin reitit sisältävät pidempiä siirtymiä. Reittejä ei kuitenkaan voi suunnitella yksin kilometrien perusteella, vaan on otettava huomioon myös pysäkkien kävijämäärät. Toisin sanoen, asiakaspalvelu painaa vaa’assa. Jos jollakin pysäkillä on paljon kävijöitä, sitä ei siirretä varhaiseen iltapäivään vain siksi, että sinne olisi lyhyempi matka edelliseltä pysäkiltä. Iltareittien kaksi tai kolme viimeistä pysäkkiä ovat aina vilkkaampia kuin alkuillan pysäkit.

Reittisuunnittelulla pyritään myös lisäämään kävijämääriä. Jos jokin pysäkki hiljenee tyystin, se lopetetaan tai siirretään vilkkaampaan paikkaan, jossa liikkuu muutenkin ihmisiä. Markkinointiakin käytetään keinona, esimerkiksi jakamalla kirjastoauton mainoksia postilaatikoihin pysäkin ympäristössä.

Vantaan kirjastoautojen päästöt vähenivät syksyllä 2017, sillä auto-osasto sai luvan tankata Nesteen uusiutuvaa MY dieseliä, jota valmistetaan jäterasvoista. Kasvihuonepäästöt vähenevät jopa 90 prosenttia.vi

 

Mitä sinä voit tehdä

Jos haluat pienentää kirjastoauton hiilijalanjälkeä asiakasta kohti, käy kirjastoautossa! Kulutus asiakasta kohti tietysti laskee, mitä enemmän asiakkaita kirjastoautossa käy. Samoin kulutus lainaa kohti laskee, mitä enemmän asiakkaat lainaavat.

Parasta on, jos kirjaston käyttäjän ei tarvitse erikseen autoilla kirjastoon, vaan hän voi asioida kotinsa lähellä kirjastoautossa. Suosittelen lämpimästi haluamiesi kirjojen varaamista kirjastoautolle ja pyöräilyä tai kävelemistä pysäkille.

Kirjaston käyttäminen on helppo keino laskea henkilökohtaista kulutusta. Yhden 300-sivuisen kirjan hiilijalanjälki on noin 1,2 kg hiilidioksidiekvivalenttia, joten kirjat on parempi hankkia yhteis- kuin yksityisomistukseen. Määrä vastaa 7,3 km ajoa uudella henkilöautolla.vii Käyttäessään kirjastoa lainaaja myös säästää rahaa. Suomalaiset kirjastot tuottavat varovaisenkin arvion mukaan lähes miljardin hyödyn yhteiskunnalle toiminnallaanviii.

P.S. Kunpa joku laskisi paljonko kirjastoauton käyttö vähentää yksityisautoilua. Laskelma vaatisi melkoisen määrän taustatietoja: keskimääräinen etäisyys kirjaston ja kodin välillä, kirjastoon autoilevien asiakkaiden määrä, hoidetaanko samalla kauppa-asiat, jne.

i Luvut ovat suuntaa antavia. Kilometreistä ja tankkauksesta pidetään kirjaa, mutta kilometrejä ei oteta ylös päivittäin. Tarkkailujakson alussa ja lopussa tankkaukset osuivat yhtä kertaa lukuun ottamatta perjantai-iltapäivään, mikä helpotti laskemista. Yksi kerta osui keskelle seuraavaa viikkoa, jolloin ajanjaksolla ajetut kilometrit puolitettiin. Myös kävijämäärä on suuntaa antava. Varsinkin koulupysäkkien vilinässä on mahdoton laskea jokaista autoon nousevaa vekaraa. Kävijämäärä saattaa siis olla suurempi.

 

ii Maaliskuussa tehtiin keskimäärin 902 ja huhtikuussa 914 lainaa/ajettu päivä. Viikoilla 10-14 ajettiin maaliskuun puolella 20 päivää ja huhtikuussa 5 päivää. Vantaan kirjastojen lainaustilastot.

 

iii Tarina 49,4 l/100 km ja Haave 42,3 l/100 km.

iv Litra dieseliä painaa alle kilon, mutta koska hiileen yhdistyy happea, se moninkertaistaa CO2-päästön painon. Kg CO2 per litre of petrol. http://comcar.co.uk/newcar/companycar/poolresults/co2litre.cfm . Sivua käytetty 5.7.2017.

Autoilu vihertyy. Tilastokeskus. Tieto & trendit 1/2008. http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-02-15_007.html?s=0. Sivua käytetty 5.7. 2017.

 

vi Neste My Renewable diesel. https://nestemy.fi/ Verolliset päivän hinnat 16.8.2017: Neste MY diesel: 1,37731 euroa/litra, Futura 1,21947, Futura talvilaatu 1,41029. Nesteen asiakaspalvelu.

 

vii Kirjan hiilijalanjälki. VTT. http://www.vtt.fi/files/sites/leader/kirjan_hiilijalanjalki_2010.pdf . Sivua käytetty 7.7.2017. Hiilidioksidiekvivalentti tarkoittaa eri kasvihuonekaasujen määrää muunnettuna vastaamaan hiilidioksidin ilmastovaikutusta.

 

viii Selvitys: kirjasto tekee pienellä rahalla paljon syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Suomen kirjastoseura, 2017. http://suomenkirjastoseura.fi/artikkelit/selvitys-kirjasto-tekee-pienella-rahalla-paljon-syrjaytymisen-ehkaisemiseksi/ . Sivua käytetty 6.7.2017.

Mainokset

Printti vai e-aineisto?

Tietoteollisuuden ympäristövaikutusten vertailua

Jäljitän ja pohdin tässä esseessä painetun aineiston ja e-aineiston sekä jälkimmäisen käyttämiseen tarvittavien laitteiden ympäristövaikutuksia. Näiden vertailu ei ollut helppoa. Vertailukelpoisia tutkimuksia ja lukuja oli vaikeaa löytää ja myös alan asiantuntijat myöntävät internetin ja tietotekniikan sähkönkulutuksen laskemisen olevan kova pähkinä. Koska on erittäin epätodennäköistä, että lähitulevaisuudessa painettu media tai internet laittaisi pillit pussiin, on esseen loppuun koottu joitakin keinoja vähentää sekä painetun että e-aineiston ympäristövaikutuksia.

Joitakin lukuja ja pohdintaa

Lainatuimmat kirjat, joita olen poistanut kirjastossa työskennellessäni ovat lasten kuvakirjoja. Ne ovat olleet lainassa noin 120 kertaa ja luettu todennäköisesti vielä useamman kerran. Parhaimmillaan tämä on tapahtunut päivänvalossa tai kuluttanut sähköä sen minkä lukulamppu vie. Voiko e-kirjojen ekologinen jalanjälki oikeasti olla pienempi kuin painettujen? Kirjojen valmistaminen metsänhakkuineen on kiistämättä tuhoisaa, mutta niin on tietokoneiden ja mobiililaitteiden valmistaminenkin.

Kun tietokoneet alkoivat yleistyä, niiden ennustettiin muuttavan maailman paperittomaksi. Tietotekniikka ei ole vain epäonnistunut tässä, vaan myös lisännyt paperikulutusta. Miljardeittain tutkimusraportteja, muistioita, luonnoksia ja viestejä luodaan vaivattomasti joka vuosi. Informaation määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. (Rizvi, Shafi ja Khan 2012, 530, 527) Tästä informaatiotulvasta aivan liian suuri osa tulostetaan paperille. Avainsana on vaivattomuus. 1

Tietoteollisuuden ympäristövaikutuksista ei ole tehty kattavaa tutkimusta, siitä huolimatta, että se on suuri teollisuudenala ja vaikutukset sen mukaisia. Yksittäisiä ongelmia, kuten metsäkatoa, hiilijalanjälkeä ja saastumista on tutkittu. (Rizvi, Shafi ja Khan 2012, 527)

Sellu- ja paperiteollisuus on maailman viidenneksi suurin energiankäyttäjä. Se kuluttaa noin neljä prosenttia koko maailmassa tuotetusta energiasta, tuottaa 100 miljoonaa kiloa saasteita ja lisäksi ravinne- ja metallipitoisia jätevesiä ja happamoitumista. Paperiteollisuus käyttää 40 prosenttia hakatuista puista ja paperinkulutus kasvaa jatkuvasti. (Rizvi, Shafi ja Khan 2012, 528) Kirjojen valmistus aiheuttaa vuosittain 12,4 megatonnin hiilidioksidipäästöt 2 pelkästään Yhdysvalloissa. Aikakauslehtien julkaisemisesta ja jakelusta aiheutuu vuosittain maailmanlaajuisesti noin 12 megatonnin hiilidioksipäästöt. (Chowdury 2010, 938-939) Kokonaisuudessaan viihde- ja mediasektori (lähinnä televisio ja printtimedia) aiheuttaa noin 800 megatonnin ja informaatio- ja kommunikaatiosektori noin 500 megatonnin hiilidioksipäästöt vuodessa. (Malmodin, 2008; tässä Moberg et al. 2010, luku 5)

Painettu kirja ja e-kirja

Arviot yhden paperille painetun kirjan päästöistä vaihtelevat. Erään arvion mukaan kirja tuottaa 4,01 kiloa hiilidioksidia. Metsänhakkuun ja paperinvalmistuksen osuus tästä on 87,3 prosenttia ja loput päästöt aiheutuvat julkaisemisesta, jakelusta ja myynnistä. (Rizvi, Shafi ja Khan 2012, 528) Yhden kolmesataasivuisen kirjan päästöt voivat olla jopa 10,2 kg hiilidioksidia. Kindlen päästöjä kirjaan verrattaessa käytettiin erään tutkimuksen mukaista 7,46 kiloa. (Chowdury 2010, 938)

Arviot e-kirjan lukulaitteiden valmistuksen ympäristövaikutuksista vaihtelevat. New York Timesin laskelman mukaan yhden lukulaitteen vaikutukset vastaavat viidenkymmenen kirjan vaikutuksia. iPad vastaa vaikutuksiltaan 32 kirjaa Amazonin laskelmien mukaan ja Kindle-lukulaite vastaa 22,5 kirjaa. Toisen lähteen mukaan Kindle vastaisikin hiilidioksidipäästöiltään 42 kirjaa (Environmental impacts of e-books). Pelkät luvut kallistavat vaakaa laitteiden puolelle, mutta yhtä lukulaitetta käytetään keskimäärin alle kaksi vuotta. Lukulaitteen vaikutusten neutraloimiseksi kaikkien sillä luettujen kirjojen pitäisi olla uusia, ei esimerkiksi harvinaisia painoksia tai klassikoita, joita kirjastojen ja divarien hyllyt jo notkuvat. (Rizvi, Shafi ja Khan 2012, 529-530) Lukulaitteet ovat kuitenkin väistyvää tekniikkaa, jonka korvaavat erilaiset padit ja tabletit, joita voi käyttää myös tietokoneena – ei pelkkään lukemiseen.

E-kirjan ympäristövaikutusten vertaamista painettuun kirjaan hankaloittaa se, että yhden e-kirjan vaikutuksia arvioitaessa lukulaitteen käyttäjän toiminta vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen. Lukulaitteen sähkönkulutus laitteella luettaessa ei ole suuri: iPadkin kuluttaa 3 wattia kun sillä ei tehdä muuta kuin luetaan, mikä on vähemmän kuin lukulampun sähkönkulutus. Koska lukulaitteen valmistaminen aiheuttaa suurimman osan e-kirjan ympäristövaikutuksista, vaikutukset/kirja ovat sitä suuremmat mitä vähemmän laitteella luetaan kirjoja. Siksi myös laitteen käyttöiällä on merkitystä ja arvioijan täytyy joko tehdä oletuksia tyypillisestä e-kirjan lukijasta tai laskea kirjojen määrä, joka ”neutraloi” lukulaitteen päästöt. Näitäkin laskelmia sekoittaa esimerkiksi se, että lukulaitteen hankkinut saattaa alkaa lukea enemmän, koska kirjoja on helppo ladata laitteelle milloin vain. Jokainen hankittu e-kirja ei siis välttämättä tarkoita, että vastaava painettu kirja olisi ostettu, mutta jäi lukulaitteen ansiosta hankkimatta paperisena. Lisäksi lukija, joka lainaa paperisen kirjan eteenpäin luettuaan sen, puolittaa kyseisen niteen lukemisen ympäristövaikutukset, jos lainaaja olisi myös ostanut kirjan. Laskelmissa on otettava huomioon myös se, käytetäänkö lukulaitetta tai tablettia muuhun kuin e-kirjojen lukemiseen, jolloin vain lukemiseen kuluvan ajan mukainen osuus laitteen ympäristövaikutuksista voidaan laittaa e-kirjojen piikkiin. (Environmental impacts of e-books)

Mitä enemmän paperisia kirjoja jää hankkimatta ja valmistamatta lukulaitteen ansiosta, sitä kannattavampaa laitteen hankkiminen on. Kannattavuuden raja vaihtelee eri ympäristövaikutusten kohdalla. Kasvihuonekaasupäästöjen kohdalla luku on todennäköisesti 20-35 kirjaa/lukulaite, fossiilisten polttoaineiden, veden ja mineraalien kulutuksen kohdalla 40-50 kirjaa ja ihmisen terveyteen vaikuttavien päästöjen – erityisesti pienhiukkasten – kohdalla lähempänä seitsemääkymmentä kirjaa (Environmental impacts of e-books). Muun ympäristön saastumisen suhteen ei tehdä vertailua, vaikka erilaiset toksiset päästöt ovat elektronisten laitteiden valmistuksessa merkittäviä (Moberg et al. 2010, luku 4.5).

Printed books offset...

Kuva 1. Painettujen kirjojen ympäristövaikutus verrattuna lukulaitteen ympäristövaikutuksiin. (Kuvan lähde: Environmental impacts of e-books)

Kuvan 1 lukujen taustaoletuksena on, että lukija joko ostaisi painetun kirjan uutena eikä lainaisi sitä kenellekään tai lukisi kirjoja vain lukulaitteella ja käyttäisi laitetta vain lukemiseen. Jos lukija tavallisesti lainaa kirjojaan muille, ostaa käytettyjä kirjoja, lainaa niitä kirjastosta tai käyttää laitetta muuhun kuin kirjojen lukemiseen luvut on suhteutettava tähän. Lukulaitteen voidaan siis ajatella korvaavan vain uutena ostettuja kirjoja. (Environmental impacts of e-books) Näyttää siis siltä, että vain sellaisten lukijoiden, jotka ostaisivat vähintään 70 uutta painettua kirjaa yhden lukulaitteen käyttöiän aikana, kannattaa ympäristöjalanjälkeään pienentääkseen ostaa lukulaite.

Tietokoneelta lukeminen

Tietokoneelta lukemisen päästöt ovat murto-osa painetun kirjan päästöistä. Kannettava tietokone kuluttaa sähköä keskimäärin 32 wattia/tunti ja sen päästöt ovat siis 0,016 kg hiilidioksidia/tunti 3. Tavallinen tietokone kuluttaa keskimäärin 110 wattia/tunti. Jos keskimääräisen kirjan (300 sivua) hiilidioksidipäästöt ovat 7,46 kg, voisi vastaavilla päästöillä lukea tietokoneella 150 tuntia ja kannettavalla tietokoneella 466 tuntia. (Chowdury 2010, 943) Toisen tutkimuksen mukaan sanomalehti vastasi päästöiltään noin 25 minuutin internetin käyttöä tai noin puolentoista tunnin television katselua (Hischier ja Reichart, 2001; tässä Moberg et al. 2010, luku 4.4).

Sanomalehden lukutavan vaikutus

Mobergin ja muiden tutkimuksessa verrattiin paperisen ja lukulaitteelta luetun sanomalehden ympäristövaikutuksia tuotteen koko elinkaaren aikana. Mukana ovat myös lukulaitteen valmistuksen päästöt. (Moberg et al. 2010, luku 2.2) Tutkimuksen elinkaarianalyysin mukaan lukulaitteilla on mahdollista vähentää sanomalehtien kuluttamisen ympäristövaikutuksia. Sanomalehden painaminen kulutti enemmän energiaa, aiheutti enemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristövaikutuksia kuin lukulaitteelta luettu sanomalehti. Jatkotutkimuksia elektronisten laitteiden tuotannon ja jätehuollon sekä internetin käytön ja erityisesti näiden toksikologisten vaikutusten osalta tarvitaan lisää. (Moberg et al. 2010, Abstract) Tutkijat huomauttavat myös, että elinkaarianalyysi on usein puutteellinen juuri toksikologisten vaikutusten osalta (Finnveden 2000; tässä Moberg et al. 2010, luku 5). Lukulaitteiden valmistuksesta on suhteellisen vaikea saada tietoa ja siksi tutkimuksessa jouduttiin niiden osalta tekemään paljon oletuksia ja arvioita (Moberg et al. 2010, luku 3.3)

Lukulaitteen kokonaisvaikutukset ovat todennäköisesti matalammat kuin internetissä luetun lehden vaikutukset, sillä lukulaitteelle lehti lähetetään yhden ulkoisen palvelimen kautta, kun taas internetissä luettaessa sivusto saattaa käyttää useampia palvelimia, esimerkiksi nettitelevisiota varten (Taylor ja Koomey 2008; tässä Moberg et al. 2010, luku 4.3.2). Myös lukulaitteen sähkönkulutus luettaessa on pienempi kuin tietokoneen, mutta jos jo omistaa tietokoneen, ei tablettia kannata ympäristösyistä ostaa, sillä se vain lisäisi kokonaiskuormitusta (Moberg et al. 2010, luku 5).

Keskeistä lukemisen ympäristövaikutuksia verrattaessa ovat painetun sanomalehden lukijoiden määrä/lehti (2,4 henkilöä) sekä sivujen määrä (40) ja lukulaitteelta luetun lehden kohdalla laitteen käyttöikä (yksi vuosi), käytetäänkö sitä muuhun (30 min/päivä) ja sanomalehden lukemiseen käytetty aika (30 min/päivä). (Moberg et al. 2010, Abstract, taulukko 1.) Huomionarvoista on, että vaikka lukulaitteen käyttöiäksi on arvioitu vain yksi vuosi, silti lukulaitteen päästöt ovat pienempiä kuin paperisen sanomalehden.

Sanomalehden lukutapojen ympäristövaikutusten vertailu on vaikeaa, sillä niin monet taustaoletukset vaikuttavat laskelmiin. Lisäksi vaikutukset kohdistuvat pääosin eri ympäristöhaittoihin. Mobergin ja muiden (2007a; tässä Moberg et al. 2010, luku 4.4) aiemmassa tutkimuksessa yksi 40 sivuinen sanomalehti, jonka lukee vain yksi lukija, vastasi vaikutuksiltaan puolen tunnin lehdenlukua tietokoneelta. Siksipä Alma Media kertoo vuosikatsauksessaan tunnin paperilehden lukemisen olevan ekologisempaa kuin tunnin verkkolehden lukeminen (Alma vuosikatsaus 2011). Taustaoletuksia muuttamalla eri toimijat voivat tulkita tuloksia itselleen sopivimmalla tavalla.

Internetin ja tieto- ja kommunikaatioteknologian käytön sähkönkulutus

Digitaalisten tietotuotteiden tuotannon ja jakelun päästöt ovat mitättömiä verrattuna painotuotteiden vastaaviin. Tietoa siirrettäessä internetin sähkönkulutus ei kasva kuin hiukan verrattuna käyttämättömyyteen. (Chowdury 2010, 943) Silti informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttö kuluttaa sähköä. Palvelinkeskukset kuluttavat tästä suuren osan (Rizvi, Shafi ja Khan 2012, 527). Vuosina 2000-2005 palvelinkeskusten sähkönkulutus kaksinkertaistui keskusten määrän kasvun vuoksi. Vuonna 2005 palvelinkeskukset kuluttivat noin prosentin maailman sähköstä, kun mukaan lasketaan viilennys ja muu infrastruktuuriin liittyvä kulutus. (Koomey 2008, 6) Vuonna 2010 palvelinkeskusten osuus sähkönkulutuksesta oli globaalisti 1,1-1,5 % ja Yhdysvalloissa 1,7-2,2 %. Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa informaatio– ja kommunikaatioteknologian osuus sähkönkulutuksesta oli noin 3 %. Vuonna 2007 tehdyn maailmanlaajuisen arvion mukaan osuus sähkönkulutuksesta olisi noin 5,4 % eli 930 terawattituntia. Arviossa ovat mukana puhelin- ja matkapuhelinverkot, internetverkko, palvelinkeskukset ja jotkin laitteet kuten tietokoneet, faxit, matkapuhelimet, jne. Tutkimuksesta ei selviä ovatko kopiokoneet ja tulostimet mukana laskelmassa. Koska tekniikka on kehittynyt, ei ole tiedossa onko sähkönkulutus noussut vai laskenut vuodesta 2007. (Koomey, Matthews ja Williams 2013, 328-329) Kuitenkin samassa artikkelissa Koomey arvioi tieto- ja kommunikaatioteknologian käytön osuuden sähkönkulutuksesta olevan todennäköisesti alle 10 % kaikesta sähkönkulutuksesta, mitä hän pitää suhteellisen pienenä osuutena. (Koomey, Matthews ja Williams 2013, 333)

Vertailukelpoisia lukuja internetin tai tieto- ja kommunikaatioteknologian käytön sähkönkulutuksesta on vaikeaa löytää. Vielä vaikeampaa on laskea näitä lukuja. Kirjoittajat, joista Koomey on tutkinut asiaa 1990-luvulta lähtien, toteavat että laskelmia on vaikeaa tehdä. Suuri osa datasta on liikesalaisuuksia, erityisesti mitä tulee palvelinkeskuksiin ja telekommunikaatioon. Myös teknistä tietämystä eli osaajia huolellisten laskelmien tekemiseen on vaikea löytää. Lisäksi energiapihit upotetut järjestelmät (low-power embedded systems) ovat yleensä osa suurempaa laitetta tai järjestelmää, jolloin tiettyjen komponenttien kulutuksen laskeminen on hyvin hankalaa. (Koomey, Matthews ja Williams 2013, 333-334)

Koomeyn ja Mark Millsin välillä on käyty jo vuosia 4 kiistaa, jossa Koomey sanoo Millsin poimivan tuloksista vain omaan narratiiviinsa sopivat luvut ja lähes aina yliarvioivan informaatio- ja kommunikaatioteknologian energiankulutusta. Lisäksi Koomeyn mukaan Millsin Cloud begins with coal -raportin lähdeviitteet ovat olemattomia. Molemmat kuitenkin arvioivat informaatio- ja kommunikaatioekosysteemin kuluttavan noin kymmenen prosenttia maailman sähköstä (Koomey, Matthews ja Williams 2013, 333 ; Mills 2013, 35.) Tekevätkö he siis samoista luvuista vain eri johtopäätöksiä?

Millsin raportin on kritisoitu olevan hiiliteollisuuden rahoittamaa roskaa 5. Hiiliteollisuuden rahoitus näkyykin jo ensi lehdillä kun Mills esittelee Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) ennustetta vuoteen 2035 asti, jossa hiilen käyttö energianlähteenä lisääntyy eniten. Myös tutkimuksen nimeä perustellessaan hän painottaa hiilen olevan tärkein energiamuoto nyt ja tulevaisuudessa. (Mills 2013, 3, 5) IEA:ta on kritisoitu uusiutuvan energian potentiaalin vähättelystä (Pearse 2009, 93), mutta ilmeisesti järjestö on myöhemmin ainakin jossain määrin kääntänyt kelkkansa tässä suhteessa. Miksi hiiliteollisuus haluaa korostaa internetin energiankulutusta? Todistaakseen oman tarpeellisuutensa? Energiankulutus on muutenkin nousussa ja hiilestä halutaan päästä eroon uusiutuvien energiamuotojen hyväksi.

Jos Millsiin (2013, 16) on luottamista, niin nykyinen informaatio- ja kommunikaatioteknologian – laitteiden valmistus mukaan lukien – sähkönkulutus on 1100–1800 terawattituntia mikä on kuitenkin ainakin toistaiseksi vähemmän kuin valaistuksen sähkönkulutus. Kulutus on siis saattanut kaksinkertaistua vuoden 2007 930 terawattitunnin kulutukseen verrattuna (katso yllä: Koomey, Matthews ja Williams 2013, 328-329). Useimmat arviot ovat peräisin ajalta ennen tabletteja, älypuhelimia, langatonta laajakaistaa ja näistä johtuvaa tietoliikenteen kasvua ja ovat siksi alakanttiin (Mills 2013, 35).

Itse olisin valmis uskomaan, että aiheellista kritiikkiä löytyy Greenpeacen koostamasta taulukosta, jossa kartoitetaan alan yhtiöiden (mm. Apple, Microsoft, Facebook) riippuvuutta hiilestä (Mills 2013, 6). Greenpeacelta on peräisin myös taulukko, jonka mukaan jos pilvi olisi maa, sen sähkönkulutus olisi maailman viidenneksi suurinta (Mills 2013, 15). Oli miten oli, alan sähkönkulutusta on syytä tarkkailla ja tehostaa.

Ennusteita sähkönkulutuksen kasvusta

Informaatio- ja teknologiateollisuuden trendejä on hyvin vaikea ennustaa. Esimerkiksi muutokset datakeskusten sähkönkulutuksessa riippuvat siitä siirrytäänkö niissä käyttämään tietyn tyyppisiä enemmän sähköä kuluttavia palvelimia (blade server) vai vähentääkö tekninen kehitys virtualisoinnin ja tiivistämisen (consolidation = useita pieniä palvelimia korvataan yhdellä suurella jolloin resurssien käyttö tehostuu) myötä tarvittavien fyysisten palvelimien määrää. (Makki & Makki 2013, 39) Laitekannan kasvu nykyisestä näyttää kuitenkin selvältä kun Aasian ja Afrikan maat pääsevät tietotekniikan ja älypuhelinten makuun.

Vaikka tietokoneiden energiatehokkuus on parantunut vuosikymmenien ajan, kasvaa tieto- ja kommunikaatioteknologian sähkönkulutus jatkuvasti johtuen lisääntyvästä laitekannasta. Vuonna 2014 myytiin pelkästään älypuhelimia miljardi kappaletta. Koska alan ennustetaan kasvavan tuhansia prosentteja, ovat myös ennusteet sähkönkulutuksesta huikeita. Esimerkiksi tutkimuslaitos Gartner ennustaa sähkönkulutuksen nousevan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana kuusitoistakertaiseksi. (Mielonen 2015) Fraunhofer-instituutin mukaan Saksassa ICT-laitteet kuluttavat nykyään 10,5 prosenttia maan koko sähkönkulutuksesta ja instituutti ennustaa kulutuksen nousevan vuoteen 2020 mennessä kahteenkymmeneen prosenttiin (Makki & Makki 2013, 35). Aalto-yliopiston professori Jukka Manner esittää samansuuntaisia lukuja: ensi vuosikymmenellä myös Suomessa tietotekniikka voi kuluttaa 20 prosenttia tuotetusta sähköstä, mikä vastaa esimerkiksi yhden ydinvoimalan tuotantoa. Kotitaloudet ja toimistot käyttävät noin kolmanneksen tietotekniikan kuluttamasta sähköstä, toisen kolmanneksen vie verkko, ja palvelinkeskukset käyttävät loput. (Helsingin sanomat, pääkirjoitus 15.8.2015)

Tietotekniikan energiankulutusta ja sen vähentämistä tutkineen Mannerin mukaan alan teollisuus ei ole vielä ottanut tosissaan energiansäästämistä. Esimerkiksi älypuhelimissa voisi olla vähemmän prosessoreita ilman että toimivuus kärsii. Tietokoneiden ohjelmistot voisivat olla kevyempiä, jolloin ne olisivat sekä toimivampia että kuluttaisivat vähemmän sähköä. Tällaisten ohjelmien tekeminen veisi kuitenkin työtunteja eli maksaisi enemmän. Myös palvelinkeskusten sivutuotteena syntyvän lämmön talteenotossa on vielä kehittämistä, vaikka sitä paikoin ajetaankin kaukolämpöverkkoon. Manner ehdottaa myös sammuttamalla säästämistä: esimerkiksi valtionhallinnon sähköiset palvelut voisivat olla käytössä vain kaksitoista tuntia päivässä. Kulutuksen kasvukaan ei siis ole välttämättä kiveen hakattu fakta, mikäli energiatehokkuuteen panostetaan ja samalla säästetään. Mannerin mukaan kuluttajat ovat ”vahingossa tehneet oikein” siirtyessään käyttämään entistä enemmän tabletteja ja kannettavia tietokoneita jopa satakertaisesti sähköä kuluttavien pöytäkoneiden sijaan. (Mielonen 2015)

Laitteiden energiankulutuksen vähentäminen teknisen kehityksen myötä kilpailee joskus käytön helppouden (tai esimerkiksi laitteen tehokkuuden ja nopeuden) kanssa. Esimerkkinä tästä on matkapuhelimen induktiolataus eli langaton lataus, joka on yleistynyt viime vuosina. Älypuhelimen lataamiseen ei enää tarvitse erillistä laturia, vaan sen voi laskea latausalustalle. Toisin kuin tavallista laturia käytettäessä, langattomassa latauksessa energiaa säteilee ympäristöön eli sähköä kuluu enemmän. Määrät eivät ole suuria, mutta kun käyttäjiä on miljoonia, on silläkin vaikutuksensa. (Hintsala 2015) Myös langattoman tiedonsiirron energiankulutus on suurempaa kuin langallisten tietoverkkojen. Ilman kautta siirrettävät bitit kuluttavat tuhatkertaisesti energiaa verrattuna langalliseen tiedonsiirtoon. (Wang & Manner 2013, Introduction)

Laitteiden valmistus ja elektroniikkaromu

Informaatio- ja kommunikaatioteknologian valmistus on vastuussa 2-2,5 prosentista kasvihuonekaasupäästöjä. Tietokoneiden valmistuksen päästöt todennäköisesti lähes nelinkertaistuvat vuoden 2009 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Kasvihuonekaasujen lisäksi tulevat kaivannaisteollisuuden vaikutukset ja valmistuksen muut päästöt. Esimerkiksi puolijohteiden valmistus aiheuttaa merkittäviä päästöjä ilmaan ja veteen sekä tuottaa jätettä. Tietokoneiden valmistuksessa 98 prosenttia käytetystä materiaalista päätyy jätteeksi ja vain kaksi prosenttia itse tuotteeseen. (Rizvi, Shafi ja Khan 2012, 530) Siis tämän 1,1 kilon painoisen miniläppärin valmistus, jolla kirjoitan, on tuottanut 53,9 kiloa jätettä, josta osa on ongelmajätettä.

Vuosittain valmistetaan 130 miljoonaa tietokonetta ja myynti kiihtyy koko ajan. Vuoteen 2002 mennessä maailmassa oli valmistettu miljardi tietokonetta. Ne aiheuttavat ympäristöongelmia elinkaarensa kaikissa vaiheissa ja suurinta osaa niistä ei kierrätetä käytön jälkeen. Yhdysvalloissa yli 80 prosenttia elektroniikkaromusta päätyy kaatopaikoille. Se on sekä vaarallista ongelmajätettä, että arvokas kierrätysraaka-aineiden lähde. Nopea tekniikan kehitys, hintojen lasku ja jopa suunniteltu vanheneminen kasvattavat jätevuorta. (Rizvi, Shafi ja Khan 2012, 530-531)

Suomessa elektroniikkaromua syntyy vuodessa noin 90 000–106 000 tonnia. Vaikka elektroniikkaromua kerätään, sitä päätyy metsäteiden varsille tai kehitysmaihin kierrätettäväksi kyseenalaisilla metodeilla. Vain arvokkaimmat osat saatetaan ottaa talteen ja sähköjohdot polttaa kuparin ottamiseksi talteen helpoimmalla tavalla. Ongelmallisimmat osat dumpataan terveydelle ja ympäristölle vaarallisille kaatopaikoille. Käytettyä, toimivaa elektroniikkaa saa kuljettaa kehitysmaihin, mutta elektroniikkaromun vienti on laitonta. (Environmental impacts of e-books; Tuormaa 2015, 44)

Tieto- ja kommunikaatioteknologian valmistuksen kulutuksesta Koomey ja muut (2013) eivät anna lukuja. Laitteiden valmistuksessa suunta on vähemmän energiaa käytön aikana kuluttaviin pieniin laitteisiin. Valmistuksen ja käytön välinen suhde energiankulutuksen osalta on siis muuttumassa niin, että valmistus vie enemmän energiaa kuin käyttö. Kun laitteiden energiankulutus vähenee, tulee valmistuksen päästöistä suhteessa merkittävämpi asia. Myös laitteiden määrällä on merkitystä kokonaisvaikutuksiin. (Koomey, Matthews ja Williams 2013, 328, 331) Laitteiden määrä kasvaa jatkuvasti. Vielä noin kymmenen vuotta sitten perheellä saattoi olla vain yksi tietokone. Nyt sen lisäksi tulevat kannettavat tietokoneet, tabletit ja älypuhelimet.

Suunniteltu vanheneminen

Kuluttaja-lehden artikkelin (3/2015) mukaan keskustelua laitteiden suunnitellusta vanhenemisesta käydään kiihkeästi erityisesti Saksassa. Tuotantotalouden professori Christian Kreiß kritisoi yrityksiä tuotteiden kestoiän lyhentämisestä tarkoituksella. (Kreißin mukaan/Tuormaa pohtii onko/ ei ole sattumaa, että osat pettävät usein heti takuuajan umpeuduttua. Varsinkin digitaalisten laitteiden kohdalla, joiden toimintojen kesto voidaan ohjelmoida, sattuma ei ole uskottavaa.) Suunniteltu vanheneminen tuhlaa energiaa, vie resursseja uusilta innovaatioilta ja maksaa Kreißin laskelmien mukaan saksalaiselle kuluttajalle jopa 110 euroa kuukaudessa. (Tuormaa 2015, 45)

Saksalainen puolueeton tuotetestaussäätiö Stiftung Warentest ei kuitenkaan löytänyt selvityksessään todisteita suunnitellusta vanhenemisesta. Sen sijaan testattujen laitteiden käyttöiät olivat kymmenen vuoden aikana pidentyneet hieman. Säätiön mukaan laitteille kyllä suunnitellaan tietty käyttöikä, joka toteutetaan joko käyttämällä parempia tai huonompia osia ja materiaaleja. Siksi pitkäkestoisemman laitteen myyntihintakin on korkeampi. (Tuormaa 2015, 45)

Monet olettavatkin teollisuuden vain palvelevan lyhytnäköistä kuluttajaa. Suurin osa kuluttajista maksaa merkistä eikä kestävyydestä. Kuluttajat, jotka ostavat usein uusia puhelimia tai kameroita, eivät tee ostoksiaan kulumisen vuoksi vaan halusta saada hienompi tai muodikkaampi laite. (Tuormaa 2015, 45) Koska tämä kuluttajaryhmä lienee teollisuuden suurimman kiinnostuksen kohde, ei ole ihme, ettei laitteita suunnitella kestämään juuri pidempään kuin pakollisen kahden vuoden takuuajan verran. Kuluttajat, jotka haluavat eri syistä (vanhassa ei ole mitään vikaa, ei halua opetella uuden laitteen käyttämistä, ekologiset syyt) käyttää esimerkiksi puhelimensa loppuun, eivät tuo yrityksille suuria kassavirtoja.

Suunniteltua vanhenemista on vaikea todistaa. Tässä on onnistuttu vain yksittäistapauksissa. Kuuluisin esimerkki on Phoebus-kartelli, jossa usean maan hehkulamppuvalmistajat sopivat tuotteiden kestoiän lyhentämisestä 1920-luvulla. (Tuormaa 2015, 45) Nykyään joidenkin tietystä ohjelmasta riippuvaisten laitteiden käyttö voidaan ajaa alas lopettamalla ohjelman päivittäminen. Sain tästä käytännön esimerkin kun kannettavan tietokoneeni nettitikku lakkasi yhtäkkiä, ilman ennakkovaroitusta toimimasta. Se oli viisi vuotta vanha, eikä laitteessa ollut teknisesti mitään vikaa, mutta tikku oli operaattorin asiakaspalvelijan mukaan menneen talven lumia. Nettitikun ohjelmisto vanheni eli sitä ei enää tuettu, ja jouduin ostamaan reitittimen joka maksoi 180 euroa. Olisin tullut vanhalla nettitikulla toimeen varsin hyvin, kunnes itse laite olisi lakannut toimimasta. Näin siis operaattori pääsi rahastamaan minua ja jouduin ostamaan lisää sähkölaitteita. Samoin kävi kun ”vanhaan” taulutelevisioon ei pystynytkään kytkemään blueray-soitinta, sillä televisiossa oli SCART-liitäntä. Sen on korvannut HDMI-tekniikka ja siksi laitteet eivät sopineet yhteen. Vaihtoehtoina oli siis ostaa uudempi televisio tai soitinta kalliimpi sovitin. Ostan laitteita yleensä käytettynä, mutta se ei aina tunnu olevan taloudellisesti tai edes ekologisesti järkevää.

Haittojen vähentäminen

On vaikea sanoa kumpi on ympäristölle haitallisempaa: paperille painaminen vai tietokoneiden ja mobiililaitteiden valmistus. Koska tuskin luovumme kummastakaan julkaisumuodosta – printistäkään vielä pitkään aikaan 6 – tulisi meidän pyrkiä vähentämään molempien haittoja. Energia- ja materiaalitehokkuudessa on parantamisen varaa sekä paperi- että tietotekniikkateollisuudessa, samoin laitteiden energiankulutuksessa. Tehokkuuden parantuessa tosin kasvanut laitekanta saattaa mitätöidä energiansäästön, kuten on käynyt autojen polttoaineenkulutuksen tehostamisen ja liikennemäärien lisääntymisen kanssa. Uusiutuvan energian käytön lisääminen vähentäisi sekä painotuotteiden että digitaalisen jakelun ja laitteiden valmistuksen haittoja.

Paperin alkuperällä ja painotalon valinnalla voi vaikuttaa merkittävästi painotuotteen ympäristövaikutuksiin. Kokkolassa sijaitsee Suomen ainoa vedetöntä kuivaoffset-tekniikkaa käyttävä painotalo. Sen hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin muilla painotaloilla ja myös kemikaaleja tarvitaan vähemmän. Ennen kaikkea kuivaoffset-tekniikka vähentää painoprosessin alussa syntyvän hukkapaperin eli makulatuurin määrää jopa 80 prosenttia, sillä painojälki on heti alussa hyvää. Perinteisellä menetelmällä jopa tuhat ensimmäistä kappaletta ovat makulatuuria. (Moisio 2015, 19)

Suomessa on käytössä kaksi kansainvälistä metsäsertifikaattia. PEFC-sertifikaatti kattaa yli 90 prosenttia suomalaisista metsistä ja FSC noin kuusi prosenttia. Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet PEFC:iä, sillä se ei paranna metsien tilaa riittävästi. Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Virpi Sahin mukaan sen kriteerit eivät tuo juuri mitään lisäarvoa Suomen lainsäädännön lisäksi ja vaikka suurin osa metsistä on sertifioitu, ei metsätalous ole ekologisesti kestävää. Metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kriteereitä on teollisuuden vaikutuksen vuoksi heikennetty pikku hiljaa. Järjestöt pitävät FSC:tä parempana sertifikaattina, sillä siinä otetaan monimuotoisuus huomioidaan paremmin ja metsä pitää hakkuun jälkeen istuttaa uudelleen. (Moisio 2015, 19)

Tietoteollisuuden haittoja punnitessa on muistettava, että paperi valmistetaan uusiutuvista raaka-aineista (puu, hamppu, kierrätyspaperi) kun taas sähkölaitteet uusiutumattomista metalleista ja öljystä. Ekologisesti hoidettu metsä jatkaa olemassaoloaan, kun taas kaivos voidaan vain maisemoida ja sen haitat saattavat rasittaa pitkään ympäröivää seutua.

Paperi myös toimii hiilivarastona kuten puurakennukset. Paperin ja kartongin valmistuksessa osa puun sisältämästä hiilestä vapautuu ilmakehään ja osa pysyy sitoutuneena tuotteeseen. Hiili vapautuu kun kirja poltetaan tai viedään kaatopaikalle. Jos kirjaa säilytetään pitkään, voidaan siihen varastoituneen hiilen ajatella pienentävän hiilijalanjälkeä. Viiden vuoden säilytyksen jälkeen kirjaan sitoutunut hiili pienentää valmistuksen aikaista hiilijalanjälkeä noin viisi prosenttia ja sadan vuoden säilytys noin 75 prosenttia. (Kirjan hiilijalanjälki)

Hampun viljelyssä voisi olla mahdollisuus siirtää osa metsiin kohdistuvasta rasituksesta muualle. Tässä pitäisi kuitenkin olla tarkkana, ettei ruokakasvien tuotanto vaarannu paperin raaka-aineen viljelyn vuoksi. Tosin hampusta saadaan myös ravitsemuksellisesti arvokkaita siemeniä, mutta niitä ei ilmeisesti saada samasta sadosta kuin hyvää kuituhamppua.

Nopeasti vanhenevan materiaalin, kuten lehtien, paperille painamisen ja laitteelta lukemisen haitat pitäisi tutkia puolueettomasti ja tehdä julkaisu- ja kulutuspäätöksiä tämän pohjalta. Sen sijaan klassikoita ja esimerkiksi aapisia on mielestäni syytä edelleen painaa paperille. Lisäksi on otettava huomioon seudut, joilla ei ole sähköverkkoa tietokoneita ja muita laitteita varten. Varsinkin kirjastot voivat edelleen hyvällä omatunnolla hankkia painettuja kirjoja, sillä ne kiertävät kädestä käteen ja parhaassa tapauksessa niitä luetaan kunnes ne hajoavat. Toistaiseksi kirjan ”käyttöliittymä” ylittää mukavuudessa minkä tahansa sähköisen laitteen käyttö- ja lukuominaisuudet. 7 Tälläkin on merkitystä kun ajatellaan lukuharrastuksen suosiota. Toisaalta tiedon nopean ja laajan saatavuuden vuoksi varsinkin tieteellinen tutkimus on syytä julkaista sähköisesti.

Vaikka tietoteollisuus on merkittävä toimija ja sillä on suuri osuus varsinkin metsänhakkuissa, ei paperinkulutus ole kuitenkaan kaikkein merkittävin ilmastovaikutusten aiheuttaja. Suomalaisten kotitalouksien ilmastovaikutuksista sanomalehtien, kirjojen ja muiden paperituotteiden osuus oli noin yksi prosentti vuonna 2005. Suurimmat vaikutukset aiheutuivat asumisesta (28 %), elintarvikkeista (16 %) ja autoilusta (13%). (Kirjan hiilijalanjälki 2010, 3) Väheksymättä tietoteollisuuden ympäristövaikutuksia voi ajatella, että esimerkiksi ilmastonmuutoksesta kertova kirja kannattaa julkaista, jos se auttaa vähentämään päästöjä muilla elämänalueilla.

Vanhojen tieteellisten lehtien ja muiden vastaavien käyttämättömien kokoelmien säilyttäminen vie tilaa ja siten myös energiaa ja rahaa. Onko käyttämättömiä painotuotteita mielekästä säilyttää ja riittääkö sähköinen säilytys? Digitoidut materiaalitkaan eivät ole turvassa, vaan niitä uhkaa formaatin vanhentuminen ja muuttuminen käyttökelvottomaksi. Digitaalisten kokoelmien ylläpito nielee myös varoja, eikä niistä ole todennäköistä saada hyötyä investoijien elinaikana. (Rowley 2006, 277) Suomessa Varastokirjasto säilyttää myös tieteellisiä lehtiä (Varastokirjasto). Hovde varoittaa informaation tallentamisesta vain sähköiseen muotoon. Kaikkein olennaisin tieteellinen tieto, kirjallisuuden ja filosofian kaanon sekä perustiedot terveydestä, koulutuksesta, maanviljelystä ja rakentamisesta, pitäisi varmuuden vuoksi säilyttää myös painettuna, jotta esimerkiksi aurinkomyrskyn vahingoittaessa Maan sähköverkkoja, meillä olisi tarvittavat perustiedot yhteiskunnan ja infrastruktuurin jälleenrakentamiseksi. (Hovde 2010, 41)

Digitaalisen informaation ympäristövaikutuksia ja kustannuksia voidaan vähentää muun muassa ottamalla käyttöön pilvipalvelut. Tietotekniikkainfrastruktuuria tarvittaisiin tällöin vähemmän. Erityisesti korkeakoulut ovat ottamassa pilvipalveluita käyttöön tutkimusdatan ja tulosten säilyttämiseen. (Chowdury 2014, 188)

Niinkin yksinkertaisella keinolla kuin tietokoneiden sammuttamisella yöksi voidaan säästää merkittävästi energiaa. Vallilan kirjastossa laskettiin, että näin saadaan suurin sähkönsäästö. Tietokoneiden sammuttaminen oli kuitenkin kiellettyä, sillä ohjelmistojen päivitykset tehtiin öisin. Sääntöön saatiin ympäristösyistä muutos. (Sahavirta 2012, 15)

Paperin ja sähkölaitteiden kierrätys pitää laittaa kuntoon kaikissa maissa. Erityisen tärkeää on saada talteen arvokkaat metallit, kuten tantaali, sillä niitä on saatavilla rajallisesti ja niiden vuoksi jopa soditaan (Environmental impacts of e-books). Ennen kierrätykseen päätymistä laitteet pitäisi käyttää loppuun ja myös korjaaminen pitäisi tehdä kannattavaksi. Kuluttajien ohjaaminen loppuun käyttämiseen ja korjauttamiseen vaatii todennäköisesti joko korkeita ympäristöveroja uusille laitteille tai tukia korjauttamiseen. Myös valmistajat voitaisiin lainsäädännöllä velvoittaa suunnittelemaan helposti korjattavia laitteita tai jopa velvoittaa tarjoamaan edullisia korjauspalveluita 8.

Nykyään laitteiden korjauttaminen on kuluttajalle yleensä taloudellisesti kannattamatonta ja jopa kalliimpaa kuin uuden laitteen ostaminen – varsinkin kun mitään tietoa laitteen käyttöiästä korjauksen jälkeen ei välttämättä ole. Hollannista lähtöisin oleva Repair Café on saanut aikaan korjauskahvilaliikkeen leviämisen viiteentoista maahan. Kahviloita, joissa voi itse korjata esimerkiksi kännyköitä tai kodinkoneita, on vuodesta 2009 lähtien perustettu jo 700. Korjauskahviloissa toimii vapaaehtoisina teknisiä asiantuntijoita, jotka auttavat korjaamisessa ilmaiseksi. Kahviloiden toiminta onkin voittoa tavoittelematonta. Laitteiden korjaus onnistuu joko helposti tai ei ollenkaan. Esimerkiksi joidenkin laitteiden koteloita on vaikea avata tai niissä voi olla osia, joita ei voi irrottaa ja vaihtaa. Myös varaosat saattavat asennuksineen maksaa enemmän kuin uudet laitteet. Helsingissä saa apua laitteiden omatoimiseen korjaamiseen Trashlab-korjauskahvilasta. Myös Ifixit-sivustolta voi etsiä apua: se tarjoaa maksuttomia korjausohjeita ja myy työkaluja ja varaosia erilaisiin laitteisiin. (Tuormaa 2015, 42-44)

Lopuksi

Tieto- ja kommunikaatioteknologialla on potentiaalia vähentää energiankulutusta, mutta aina bittien liikuttelu atomien sijaan ei vähennä päästöjä. Todennettuja päästövähennyksiä saadaan kuitenkin etätyön ja videokonferenssien ansiosta ja korvaamalla cd-levyt ladattavalla musiikilla. (Koomey, Matthews ja Williams 2013, 136-137) Tietotekniikka mahdollistaa myös valmistusprosessien paremman kontrolloinnin, jolloin syntyy vähemmän jätettä ja energiaa säästyy. On todennäköistä, että tietotekniikan avulla on jo parannettu ja tullaan parantamaan energiatehokkuutta muilla sektoreilla, mutta väitettä on vaikea todistaa pitävästi. (Koomey, Matthews ja Williams 2013, 332-333)

Tietoteollisuuden voi myös nähdä myönteisenä vaikuttajana kestävään kehitykseen. Ilman tiedon julkaisemista ja levittämistä ympäristöongelmista ja niiden ratkaisemisesta ei tiedettäisi mitään. Tietoteollisuus on siis osa sekä ongelmaa että ratkaisua. (Rizvi, Shafi ja Khan, 530)

Koska painetun ja e-aineiston ympäristövaikutusten vertailu on vaikeaa, tarvitaan asiasta vielä lisää puolueetonta tutkimusta. Vastuu ympäristövaikutuksista on laitteiden valmistajien ja kuluttajien harteilla. Edellisillä on vastuu tarjota parempia tuotteita ja jälkimmäisillä vaatia niitä ja kuluttaa järkevästi. Tällä hetkellä varmin tapa vähentää lukemisen ympäristövaikutuksia näyttäisi olevan laitteiden, kirjojen ja lehtien jakaminen mahdollisimman monen lukijan kanssa. Tämä onnistuu parhaiten käyttämällä kirjastoa.

Lähteet

Alma vuosikatsaus 2011. Alma Media selvitti painetun ja verkkomedian ympäristövaikutukset.

http://vuosikatsaus2011.almamedia.fi/etusivu/alma-media-selvitti-painetun-ja-verkkome. Käytetty 19.11.2015.

Chowdury Gobinda, 2010. Carbon footprint of the knowledge sector: what’s the future? Journal of Documentation, 66 (6), 934-946.

Chowdury Gobinda, 2014. Sustainability of digital libraries: a conceptual model and a research framework. International Journal on Digital Libraries, 14 (3/4), 181-195.

Environmental impacts of e-books. www.greenpressinitiative.org/documents/ebooks.pdf. Käytetty 23.11.2015

Helsingin sanomat, pääkirjoitus 15.8.2015. Aika keskustella sähkönkulutuksesta. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1439523060869. Käytetty 26.1.2016.

Herrala Olli, 2013. Nouseeko suhdanne? Katso keräyspaperia. Kauppalehti 12.12.2013. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/nouseeko-suhdanne-katso-kerayspaperia/5EcxmjbX. Käytetty 11.5.2015.

Hintsala Juha, 2015. Lataatko akkusi väärin? Järkevä lataaminen säästää älypuhelimen akkua. Helsingin sanomat 12.12.2015. http://yle.fi/uutiset/lataatko_akkusi_vaarin_jarkeva_lataaminen_saastaa_alypuhelimen_akkua/8518939. Käytetty 26.1.2015.

Hovde Karen, 2010. Oil, water and words: energy and the digital future. Bulletin of the American Society for Information Science and Technology 36 (5), 39-42.

Kirjan hiilijalanjälki. VTT. www.vtt.fi/files/sites/leader/kirjan_hiilijalanjalki_2010.pdf. Käytetty 11.5.2015.

Koomey Jonathan, 2008. Worldwide electricity used in data centers. Environmental Research Letters 3/2008, 1-8.

Koomey Jonathan, Matthews H. Scott & Williams Eric, 2013. Smart everything: will intelligent systems reduce resource use? The Annual Review of Environment and Resources, 311-343. http://environ.annualreviews.org. Käytetty 26.5.2015.

Makki Baharak & Makki Bahador, 2013. An investigation of the energy consumption by information technology equipments. International Journal of Computer Science & Information Technology, 5 (2), 33-40.

Mielonen Matti, 2015. Verkko syö kohta sähkömme – ”On kysyttävä, onko meillä varaa tähän”. Helsingin sanomat 13.3.2015. http://www.hs.fi/tiede/a1426138143208. Käytetty 26.1.2016.

Moberg Åsa, Johansson Martin, Finnveden Göran & Jonsson Alex, 2010. Printed and tablet e-paper newspaper from an environmental perspective – A screening life cycle assessment. Environmental Impact Assessment Review 30 (3), 177-191.

Moisio Heidi, 2015. Paperi vs. pikselit. Luonnonsuojelija 4/2015, 18-20.

Pearse Guy, 2009. ”Quarry Vision”. Quarterly Essay 33/2009, 93.

Perttu Jukka, 2016. Matkapuhelimia ja tietokoneita valmistavan Applen iPhone 6 -puhelimien väitetään muuttuvan käyttökelvottomiksi, jos niitä korjaa jokin muu kuinApple. Helsingin Sanomat 6.2.2016. http://www.hs.fi/talous/a1454733322541. Käytetty 8.2.2016.

Rizvi Sabiha Zehra, Shafi S.M. & Khan Nadim Akhtar, 2012. Environmental concerns in the knowledge industry: literature review. Library Review 61 (7), 526-537.

Rowley Jennifer, 2006. Libraries and environmental management. Library Management 27 (4/5), 269–279.

Sahavirta, Harri 2012. Käynti kirjastossa vähentää hiilijalanjälkeäsi. Sonkkanen Leila, Asikainen Minna ja Sahavirta Harri (toim.) Green @ your library: ecological sustainability of libraries. Kestävä kehitys kirjastoissa -hankkeen loppuraportti, 2012, 14–19. http://kestavakehitys.kirjastot.fi/. Käytetty 9.3.2015.

Tuormaa Jussi, 2015. Leivänpaahdin sai uuden elämän. Kuluttaja 3/2015, 42-45.

Varastokirjasto, Kokoelmaan otetaan. http://www.varastokirjasto.fi/kokoelmaan-otetaan/. Käytetty 7.5.2015.

Wang Le & Manner Jukka, 2013. Energy-efficient mobile web in a bundle. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1389128613002624. Computer Networks 57 (17), 3581-3600.

Wood Brittany, Rea Mark, Plitnick Barbara, Figueiro Mariana, 2013. Light level and duration of exposure determine the impact of self-luminous tablets on melatonin suppression. Applied Ergonomics, 44 (2), 237-240.

1 Muistan kuulleeni, että tekstinkäsittelylaitteiden yleistyttyä myös dekkarien sanamäärät lisääntyivät. En kuitenkaan pystynyt varmistamaan tätä tietoa mistään.

2 Kaikki hiilidioksin määrät hiilidioksidiekvivalentteja eli muiden kasvihuonekaasujen vaikutus on muunnettu vastaamaan hiilidioksidin vaikutusta ilmastoon.

3 Olettaen, että sähköntuotanto aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä keskimäärin 500 g/kWh. Fossiiliset polttoaineet tuottavat yli 1000 g/kWh ja matalahiilinen tuotanto alle 100 g/kWh. Laskelmassa on siis käytetty keskiarvoa.

4 Tässä osoitteessa http://www.koomey.com/post/58707377661 Koomey tekee selkoa vuosia kestäneestä väännöstään Mark Millsin kanssa. Täällä http://thinkprogress.org/climate/2013/08/25/2518361/iphone-electricity-refrigerator/ Koomey kumoaa Millsin väitteen, että tabletti kuluttaisi elinkaarensa aikana enemmän energiaa kuin jääkaappi.

5 Esimerkiksi täällä: http://junkscience.com/2013/07/new-report-the-cloud-begins-with-coal/. Tosin Junk Science -sivustoa ei myöskään voi pitää kovin uskottavana kokonaisuudessaan. Myös eurooppalaisen paperiteollisuuden etujärjestö CEPI esittelee mielellään Millsin raporttia sivuillaan: http://www.cepi.org/node/16427

6 Sanomalehtipaperin kysyntä laskee Euroopassa, mutta Kaukoidässä ja Itä-Euroopassa kulutus kasvaa. Suomessa kysyntä on laskenut 35 prosenttia vuodesta 2007 ja monissa teollisuusmaissa tätäkin enemmän. (Herrala, 2013)

7 Tietokoneiden ja puhelinten yms. ruutujen sininen valo myös näyttää vaikeuttavan nukahtamista, jos laitetta käytetään ennen nukkumaan menoa. (Wood et al. 2013, 237)

8Ei näin: Applen iPhone 6 -puhelimien väitetään muuttuvan käyttökelvottomiksi, jos niitä korjaa jokin muu kuin Apple (Perttu 2016).

Sarjakuvatyöpajan utopia

Sarjakuva kuivakäymälöistä, tuotosten kompostoinnista ja käyttämisestä ruoantuotannossa

Maailma voisi olla valtava puutarha – eli kuivakäymälän ylistys

Osallistuin tiistaina Feministisen sarjakuvatoiminnan työpajaan, jossa teemana olivat utopia, dystopia ja entä jos kaikki jatkuu ennallaan. Osallistujien sarjakuvat ja kollaasit kiinnitettiin maailmankarttaan. Kuvassa näette piirtämäni utopian,josta lähtee viivoja eri maanosiin. Tekstit eivät ehkä erotu kunnolla, joten tekstit vasemmalta myötäpäivään tulevat tässä:

Tätähän me tuotamme…

…mutta se ei ole ongelma kun otetaan käyttöön kuivakäymälä

Tytötkin pääsevät kouluun, eikä tarvitse hiippailla puskissa

…jossa ravinteet otetaan talteen

ja kompostoidaan

Virtsassa on fosforia, joka on ”loppumassa” – siis kaivoksista

Vesistöt ja pohjavedet pysyvät puhtaina, kun ulosteet kompostoidaan (eikä sekoiteta ensin juomaveteen)

Ruokaa kaikille!

On hätkähdyttävää, että kaikille ei ole edes alkeellisinta käymälää, vaan joutuvat tekemään asiansa pusikoihin tai muovipusseihin. Tämä on erityisesti naisille turvallisuusriski, sillä puskissa liikkuu käärmeitä ja raiskaajia. Edes kaikissa kouluissa ei ole käymälää.

Myös vesivessa on suuri ongelma, sillä se tuhlaa juomavettä ja jos viemäriin huuhdottua jätettä (joka voisi olla arvokas raaka-aine) ei puhdisteta kunnolla, seuraukset voivat olla hirvittäviä. Järjestelmä ei ole aukoton Suomessakaan, kuten Nokialla nähtiin vuonna 2007.

Kuivakäymälöihin siirtyminen on helppo ratkaisu paikoissa, joissa infrastruktuuria ei vielä ole. Jos virhe on jo ehtinyt tapahtua, muutos vaatii enemmän työtä kaupungeissa. Omakotitaloihin on jo mukavia sisäkuivakäymälöitä tarjolla. Kahden vuoden kompostoinnin jälkeen ihmisperäinen lannoite voidaan käyttää ruuan viljelyyn.

Sarjakuvatyöpaja oli osa Tamyn Kehitys- ja ympäristöpäiviä, jotka jatkuvat vielä tämän päivän ajan. Suosittelen myös Huussi ry:n sivustoa. Huussin voi myös antaa joululahjaksi ystävälleen!  Toisenlainen lahja myy aineettomia lahjoja verkkokaupassaan.

 

 

 

 

 

 

 

Vihreän kirjaston tarkistuslista

Kestävä kirjasto-blogi palaa taas pitkäksi venyneeltä kesätauolta. Maisterin paperit ovat taskussa, perunat nostettu ja nyt voin taas kirjoitella blogia. Gradua tehdessäni kokosin listaa eri lähteistä, sillä halusin tallettaa kaikki hyvä vihreät kirjastoideat. Olkaapa hyvät:

Kirjastoauto

  • Kirjastoauton tankkaaminen biodieselillä. Biodieselin alkuperän suhteen on oltava tarkkana.
  • Hybridi- tai sähkökirjastoauto
  • Aurinkopaneelit kirjastoauton katolle tietokoneita ja valaistusta varten

Palvelut

  • Esineiden lainaaminen
  • Puutarhan perustaminen
  • Ohjelmaa ja näyttelyitä ympäristöasioista
  • Ympäristöhylly, muiden tietoresurssien esittely
  • Kirjojen kierrätyshylly

Rakentaminen

  • Tuulivoimala tai aurinkopaneelit kirjaston katolle tai seinään
  • Viherkatto parantaa kaupungin ilmanlaatua, imee sadevettä ja tasaa tulvimista, eristää kuumaa ja kylmää
  • Sadeveden talteenotto ja käyttö wc:n huuhteluun ja puutarhassa
  • Luonnonvalon hyödyntäminen
  • Puurakentaminen, myrkyttömät ja kierrätysmateriaalit
  • Automatisoitu kirjavarasto, jossa kirjat mahtuvat pienempää tilaan säästää rakennus- ja lämmityskuluissa

Remontointi

  • Energiaremontti
  • Valaistuksen automatisointi
  • Vanhan rakennuksen muuttaminen kirjastoksi (Hauke ja Werner 2013, 175)
  • Veden säästäminen

Yleistä

  • Kierrätys kuntoon – myös asiakastiloissa
  • Oma kompostori, jos kiinteistössä ei ole biojätteen keräystä
  • Kompostoituva tai kierrätysmateriaalista valmistettu kirjastokortti tai ei korttia lainkaan (Aldrich ym. 2013, 26)
  • Ledivalaistus
  • Tietokoneiden sammuttaminen yöksi
  • Tulostusasetukset kaksipuolisiksi ja kaksi sivua/sivu
  • Mustetta säästävä Ecofont tai Garamond oletukseksi, harmaana tulostaminen
  • Ekologiset toimistotarvikkeet ja muut hankinnat
  • Uusiutuvan sähkön ostaminen
  • Siivousaineiden vaihtaminen ympäristömerkittyihin, kasvipohjaisiin aineisiin
  • Kahvilaan ja tapahtumiin kasvisruokaa, luomua, lähiruokaa ja reilun kaupan tuotteita
  • Jos kertakäyttöastioita on pakko jostain syystä käyttää, valitaan biohajoavia astioita
  • Pyörätelineet, kimppakyydit, sähköauton latauspiste, asiointipyörä
  • Etätyö, skypekokoukset, julkiset liikennevälineet matkoilla
  • Tästä kaikesta viestiminen kirjaston käyttäjille ja sidosryhmille!

Joitakin lähteitä:

Aldrich Rebekkah, Benton Susan, Schaper Louise & Scherer Jeffrey, 2013. Sustainable thinking : Passageway to better buildings, budgets and beyond. Teoksessa The green library : the challenge of environment sustainability. Werner Klaus Ulrich, Latimer Karen & Hauke Petra (toim.). Berliini, Boston: IFLA, 15-38.

Antonelli Monika, 2008. The green library movement: an overview of green library literature and actions from 1979 to the future of green libraries. Electronic Green Journal, 27 (1), 1-11. http://escholarship.org/uc/item/39d3v236.

Hauke Petra & Werner Klaus Ulrich, 2013. The second-hand library – a way of reducing ecological footprint. TeoksessaThe green library : the challenge of environment sustainability. 2013. Werner Klaus Ulrich, Latimer Karen ja Hauke Petra (toim.). Berliini, Boston: IFLA, 175-196.

Sahavirta, Harri 2012. Käynti kirjastossa vähentää hiilijalanjälkeäsi. Sonkkanen Leila, Asikainen Minna ja Sahavirta Harri (toim.) Green @ your library: ecological sustainability of libraries. Kestävä kehitys kirjastoissa -hankkeen loppuraportti, 2012, 14-19. http://kestavakehitys.kirjastot.fi/.

Pienet ja stressittömät kirjastopuutarhat

(English in below – very shortly)

Suomalaisten kirjastojen puutarhoja hoitivat useimmiten kirjaston työntekijät. Vain Omenassa ja Joensuussa oli otettu asiakkaat vahvasti mukaan toimintaan. Näiden kirjastojen puutarhat ovat suurimpia, joten työvoiman tarvekin on suurempi. Sidosryhmien mukaan ottaminen on onnistunut Joensuussa, jossa puutarhaa hoitavat Sanaratas-yhdistyksen aktiivit ja leiriläiset sekä kirjaston asiakkaat. Erityisesti vanhemmat ihmiset saattavat ohi kulkiessaan nyppiä laatikoista rikkaruohoja. Joensuussa myös kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet ovat kääntäneet viljelylaatikoiden maata. Puutarhan hoitamista ei ole kirjastossa koettu taakaksi, sillä hoitajia riittää.

Myös Omenassa tilanne oli hyvä: ”Kirjaston ei tapahtumien ja kerhon lisäksi tarvitse tehdä paljon mitään. Alkuun oli viisi perustajaa ja viime vuonna kaksi, jotka järjestivät aloitus- ja lopetusjuhlat. Lisäksi vähän katsottiin ja kasteltiin kasveja, mutta idea oli että kirjasto ei edes kastele asiakkaiden kasveja, edes loma-aikana.” Ensimmäisenä vuonna oli kaksikymmentä kassia ja seuraavana neljäkymmentä kassia. Periaatteena oli, että ryhmät saivat viisi kassia, jos oli yksin sai kaksi kassia. Viljelijöitä oli parikymmentä. Vuonna 2015 kahdella henkilöllä oli yhteensä kuusi kassia ja muuten viljely oli suunnattu lapsille. Omenan kattoterassilla oli myös jo ennen kirjaston kassiviljelmän perustamista koristeistutuksia, joita hoidettiin kauppakeskuksen puolesta.

Entressessä kokeiltiin vuonna 2014 laatikoiden antamista kirjaston ulkopuolisen tahon käyttöön, mutta toiminta ei oikein lähtenyt käyntiin. Seuraavana vuonna nämä eivät enää lähteneet toimintaan mukaan. Laatikoissa oli jonkin verran kasveja, mutta ” ei siinä oikeen tapahtunut mitään”.

Sellossa asiakkaiden osallistumattomuutta perusteltiin kirjastossa käynnin hetkellisyydellä, jonka vuoksi asiakkaat eivät esimerkiksi tiedä, koska laatikoita on viimeksi kasteltu. Asiakkaat otettiin kuitenkin mukaan, jos he tulivat kiinnostuneina paikalle. Sellon kirjaston kesätorilla kävi lähinnä lapsia ja nuoria: ”mulla oli siinä vakilapsilauma, jotka oli usein paikalla ja kyseli ja sai pidellä kastelukannua”.

Muissa kirjastoissa puutarhan hoitajien määrä vaihteli vain kahdesta koko kirjaston henkilökuntaan. Asiasta kiinnostuneimmat osallistuivat eniten. Sellossa vastuu oli jaettu niin, että jokaisessa tiimissä oli yksi hoitaja, joka oli valittu sen perusteella että hän ”tunsi kutsumusta”.

Kirjastojen puutarhoissa ei yhtä lukuunottamatta käytetty torjunta-aineita tai keinolannoitteita. Puutarhat olivat siis ”luomua”. Kaupallisen luomuviljelyn kriteerit eivät täyttyisi, mutta kotipuutarhatasolla voidaan puhua luonnonmukaisesta viljelystä, siksi lainausmerkit. Kaikissa kirjastoissa torjunta-aineettomuus tuntui olevan itsestäänselvyys, josta ei ollut tarvinnut käydä keskusteluja. Torjunta-aineita ei käytetty, jotta ”niitä voi syödä”. Joissakin haastatteluissa nostettiin esiin aktiivien luomumyönteisyys ja se, ettei pienimuotoisessa puutarhaviljelyssä ole niin tärkeää onnistuuko sato. Joitakin ongelmia kirvojen ja etanoiden kanssa oli ollut, mutta niistä oli selvitty ilman torjunta-aineita. ”Jos ei tule satoa niin ei tule, ollaan otettu stressittömästi.” ”Toi on niin pieni pläntti muutenkin että miks siihen laittais mitään?”

Small and stressless library gardens

Finnish library gardens were usually taken care of by library workers who were the most interested in it. In two of the libraries of my thesis, the library users also took care of the plants. In other libraries library users did not garden for example because ”they could not know when the plants were watered last time”.

Artificial fertilizers or pesticides were not used except in one garden where Puutarhan kesä -fertilizer was used. Some gardens had problems with slugs or aphis. Not using pesticides seemed to be self evident so that ”one could eat them” or ”that is such a small garden, so why would we use anything?”.

 

 

Miksi kirjastot perustavat puutarhoja?

IMAG0159Entressen kirjaston laatikkoviljelmä kesäkuussa 2015 / Garden of Entresse library in June 2015

(In English below – shortly)

Yksi graduni tutkimuskysymyksistä käsittelee hyötypuutarhan perustamisen motiiveja. Haastatteluissa niitä esiintyi kolmen tyyppisiä: viihtyvyyteen liittyvät, ajan henkeen liittyvät ja ympäristöön liittyvät syyt. Viihtyvyyteen liittyvissä perusteluissa mainittiin

  • hyvä palvelu
  • alueen ilmeen ja ilmapiirin parantaminen
  • vihreyden tuominen kaupunkitilaan ja työpaikalle
  • tilan ottaminen asiakkaiden hyötykäyttöön
  • huolenpito paikasta.
    Huolenpidolla viitattiin siihen, että jos alue koettaisiin yhteiseksi, sitä arvostettaisiin eikä esimerkiksi roskattaisi. 

     

    Ajan henkeen liittyviksi syiksi nimitän mainintoja siitä, että

  • sissiviljely tai kaupunkiviljely oli nosteessa
  • se oli ajan henki
  • kirjaston on tärkeää tarttua tämän tyyppisiin trendeihin.

Ympäristöön liittyvät syyt olivat todennäköisesti taustalla kaikissa kirjastoissa, mutta ne nousivat esiin vain kahdessa haastattelussa. Mainittuja ympäristöön liittyviä syitä olivat

  • ekologinen vastuullisuus
  • viljelyn edistäminen
  • tiedon levittäminen. 

    Muita mainittuja syitä olivat muun muassa lapset ja nuoret: ”saatiin näyttää heille miten salaatti kasvaa” (H2). Myös kirjaston ei-käyttäjien vetäminen kirjastoon nousi esiin yhdessä haastattelussa. Joensuussa konkreettisina syinä puutarhan perustamiselle olivat oheistoiminnan järjestäminen sanataideleiriläisille ja alueen ilmeen parantaminen. Aluksi perustamisessa ”ei ollut taustalla suurta ajatusta”. Myöhemmin toiminnan jatkamista perusteltiin erityisesti yhteisöllisyydellä. Ympäristöön liittyvät motiivit sen sijaan jäivät tutkimuksessa yllättävästi sivuosaan, sillä ne mainittiin vain kahdessa haastattelussa viljelmän perustamisen motiivina.

    Kaupunkiviljely näyttää olleen nosteessa vuonna 2013, sillä yhtä lukuun ottamatta kirjastojen puutarhat on perustettu silloin. Poikkeuksen tekee Joensuun pääkirjasto, jonka puutarha on perustettu jo 2011. Puutarha voi olla kirjastolle joko väliaikainen tai pysyvä projekti. Kaksi puutarhoista perustettiin osana Marttojen kaupunkiviljelyprojektia. Kumpaakaan näistä puutarhoista ei enää ole, mutta todennäköisesti syy tähän ei ole ulkopuolisen tahon tekemässä aloitteessa, vaan kyseisten kirjastojen työvoiman vähentämisessä. Kirjastoissa, joihin perustettiin puutarha oli aina vähintään yksi työntekijä, joka oli kiinnostunut puutarhanhoidosta ja harrasti sitä itse. Ulkopuolisen toimijan tekemä aloite ei siis tarkoita sitä, etteikö kirjastoissa olisi oltu kiinnostuneita jatkamaan puutarhaprojektia.

    Puutarhan perustamisen motivointi koettiin kaikissa tutkimuksen kirjastoissa helpoksi. Periaatteellista vastustusta ei esiintynyt, ainoastaan käytännön asioita, jotka saatiin selvitettyä.
    Puutarhan perustamiselle löytyi vastustuksen sijasta paljon hyviä syitä. Motiiveja voidaan verrata Michnikin ja Erikssonin tunnistamiin syihin, joilla perustellaan esineiden lainaamista kirjastoissa. Näitä perusteluja olivat kestävyys, markkinointi ja terveys.

    Tutkimuksessani erityisesti ekologinen kestävyys nousi esiin. Sosiaalinen kestävyys nousi esiin vain yhdessä haastattelussa, kun haastateltava mainitsi, että kaupungissa on vaikea kasvattaa omavaraisesti ruokaa ja kaikilla ei ole esimerkiksi omaa parveketta. Niinpä kirjasto halusi tarjota tilaa kaupunkilaisten käyttöön. Kommentti sopii yhteen myös Michnikin ja Erikssonin tutkimuksessa mainitun placemaker-ilmiön kanssa: kirjasto tarjoaa tilaa, houkuttelevia kokemuksia ja mahdollisuuksia. Tilan tarjoaminen on toiminto, jonka tavoite on uudistunut yhteiskunta. Taloudellista kestävyyttä sen sijaan ei mainittu. Myös Michnikin ja Erikssonin tutkimuksen tuloksissa taloudellinen kestävyys on sivuosassa: siitä puhuttiin vain lainaamisen yhteydessä, ostamisen sijaan. Kirjoittajat huomauttavat, että koska elämme länsimaisessa talousjärjestelmässä, on vaikea nähdä lainaamisen yhteyttä taloudelliseen kestävyyteen. Sama pätee puutarhanhoitoon: mitä omavaraisempaa se on, sitä vähemmän kansalaisen tarvitsee ostaa ruokaa tai tuotantopanoksia eli lannoitteita, torjunta-aineita, siemeniä tai multaa. Tällöin raha ei liiku, eikä talous siis kasva.

    Kirjaston markkinointi ja näkyvyys mainittiin kahdessa haastattelussa. Näkyvyydellä tai markkinoinnilla ei kuitenkaan perusteltu puutarhan perustamista suoraan kysyttäessä perustamisen syitä, vaan ne nousivat esiin muussa yhteydessä.

    Terveyttä ei mainittu haastatteluaineistoni perusteluissa. Kirjasto Omenan haastatellut kertoivat kuitenkin, että kirjasto järjestää lapsille joka päivä jotakin tietokoneisiin liittymätöntä tehtävää ja puutarhakerho on osa näitä aktiviteetteja. ”Muuten lapset olisivat seitsemän kahdeksan tuntia vain koneella pelaamassa.” Lasten tietokoneaikaa on tietysti rajoitettu kahteen tuntiin päivässä, eivätkä tunnit saa olla peräkkäisiä. Aktiviteettien järjestämisen ja tietokoneella istumisen rajoittamisen voinee tulkita lasten terveyteen kohdistuvaksi huolenpidoksi.

    Tulokset uusien ei-perinteisten kokoelmien ja kirjastopalveluiden motivoimisesta ovat siis osin yhtenevät tutkimuksessani ja Michnikin ja Erikssonin tutkimuksessa. Vaikka terveyteen liittyviä perusteluja ei suoraan mainittu tutkimukseni haastatteluaineistossa, niitä olisi voinut tarkemmin kysyessä nousta esiin.

    Lähde: Michnik Katarina & Eriksson Catarina, 2014. Non-traditional library collections – in digital and other worlds. Interlending & document supply 42 (4), 165–170

    When interviewing library workers for my thesis I found three types of motives to found gardens for libraries. Comfort (making surroundings of the library more beautiful and green, good service, claiming the space for something useful for library users, taking care of the place and making it more attractive), zeitgeist (growing vegetables in cities was becoming popular and it is important that libraries pay attention to trends like that) and environmental motives (ecological responsibility, spreading information on gardening and environment). To motivate the founding was found easy in all libraries of the study. Motives are partly the same as in Michnik’s and Eriksson’s study on non-traditional library collections: sustainability, marketing and health. Marketing the library was not mentioned as a motive to found a garden but later in the interviews that came up as a good side of the garden. Also attracting non-users was mentioned. Health was not mentioned by the interviewees but it might have come up if asked. In Library Omena arranging gardening club for kids was one of the ways to keep children away from the computers, which can be considered as taking care of their health. There are at least six libraries in Finland that have or have had a garden: Joensuu, Etelä-Haaga, Omena, Sello, Entresse and Tikkurila.